Maisema
Suojelualoitten hallinassa met otama vaarin maiseman säilyttämisestä. Sen tehemä olletikki niitä toimia vasthaan jokka saattavat muuttaat sen mikä maisemassa oon erityistä ja minkä saattaa havaita ja nähä, niin ko geoloogiset essiintymät, maisemahaamut, flooran ja faunan, ja käytön jäljet kulttuurimuistoina ja -miljöönä. Se oon kuitenki niin ette ko alan hallithaan, se häätyy ottaat kans huomihoon maiseman näkymättömät ja immateriaaliset arvot. Muistelukset ja legendat oon osa niistä arvoista joita met haluamma välittäät maisemansuojelualoila. Suojelusuunitelman esityössä oon kartotettu maiseman arvon (visuaaliset arvot) vasituisela metoodilla. Kaksi osa-allaa päävankassa oon saanheet arvon A1 joka oon ”alan korkein ja erityisiin maisema”. Kahela muula alala oon arvo A2, ”maisema jossa oon korkea leviämisvoima ja suuri lajirikkhaus”.
Geoloogia
Alan kalliopohja oon pääasiassa tasasesti kerrostettua rahtukiveä joka oon haamustunnu hietakivestä. Jää ja sulamisveet oon vaikuttanheet nykysen luononmaiseman syntymisheen läpi koko geoloogisen histoorian. Ylheisesti saattaa sanoat ette kovala ja homogeenisella kalliopohjala oon parempi vastustuskyky ulkosia prosesseja niin ko rapautumista ja eroosiota vasthaan. Sen tähen löytyy kovvaa kalliota nykysin etupäässä korkeammissa vuorimassiivissa. Vankat, vuonot ja kupat oon syntynheet aloile joissa kalliopohja oon ollu irtonaisempi. Näissä paikoissa oon ollu enämen maanrikkoutumista (vaaran murtumispinta kahen vaaraosan välissä) eli halkeamista, ja jää ja vesi oon virranheet näitä paikkoja myöten. Naavuononperän eteläöystässä oon tämmösiä maanrikkoutumisia. Yksi niistä seuraa Njárbesjohkaa, toinen kulkee Čeabetčearrun/Halsfjelletin pohjaspuolela. Kalliolajit oon kovempia näitten maanrikkoutumisten öystäpuolela ko vankan vestaosassa. Jää ja suuret määrät sulamisvettä huilathiin Naavuononvankan läpi ja kulutethiin kalliopohjaa jääkauen aikana ja sen lopussa (10 000 eaa.). Jää oon jättäny kans irtomassoja niin ko savea, hietaa, kryysiä, ja isoja pahtakiviä ja pientä moreenia. Vesi joka huilas jäätiköltä, oon tuonu irtomassoja jokka oon jäänheet jokikentile, järvhiin tahi merheen. Tämä luononmaisema jonka met näjemä tääpänä, oon syntyny hithaasti mutta varmasti.
Flora ja fauna
Luontotyypit vaihettelevat paljon Naavuononperässä, eriliikasesti vankassa. Ylhäälä noin 600 meetterin korkeuessa oon vaara-ala jossa oon paljon järviä. Sielä oon isot populasuunit suurikokosia rautuja. Näilä aloila oon vaanasti kasvilisuutta. Harvinaisia tai haavottuvia putkikasvia ei ole havattu, mutta asiaa ei ole tutkittu kuitenkhaan erikoisen hyvin. Ylhäälä vaaroitten järvissä, niitten ympärillä ja vankanpohjassa pessii usheita haavottuvia ja harvinaisia vuoristosorsia, niin ko allia, mustakurkku-uikkuja (fi) ja mustalintuja (fi). Pötäjämettä hallittee päävankassa, Naavuononvuomassa, ja se antaa vankale erityisen leiman. Täälä oon käykkyräisiä pötäjiä ja kelohonkia jokka seisovat niin ko patshaat maisemassa. Suurin osa mettästä joka kelpaa mettäntriivauksheen, oon suojelualan ulkopuolela, mutta osa tämmösistä mettistä löytyy kans suojelualan vestaosasta. Sivuvankassa Gearbbet/Kärpikässä oon vaanasti pötäjämettää, ja suojelurajan sisäpuolela oon enimäksheen lehtimettää. Joven yläositten varrela oon tulvamettää joven ranta-aloila, ja suuremilla kentilä kasuaa koivuja. Näilä kentilä oon selvät jäljet siitä, ette nämät paikat oon olheet ulkoniittyjä vanhoina aikoina. Heinäniityt oon ushein uhanalasia luontotyyppiä. Naavuononvankassa oon plaana ette panna totheen toimet jokka saattavat auttaat tuomhaan vanhan Storslåtan takasin. Nämät toimet antavat positiiviset vaikutukset biologiselle monimuotosuuele, olletikki ko heinäniityt oon olheet monesti lajirikkhaita. Se oon kans toimet ette ”ottaat takasin” kulttuurimaiseman semmosenhaan niin ko se oon ollu läpi pitkän histoorian. Nämät toimet oon suorassa yhtheyessä suojelumoolitten kans.
Kulttuuri ja histooria
Naavuono oon vahvasti monikulttuurinen ja -kielelinen ala. Täälä oon saamen ja kväänin kieli ja kulttuuri elänheet vähitellen kans norjan kielen ja kulttuurin kans. Sen tähen täälä oon kans suuri variasuuni erilaisia tapoja hyöyntäät luononresursia. Naavuononperässä tämä tullee selvästi framile niistä jäljistä jokka ihmiset oon jättänheet jälkhiinsä ennen meitä. Mettästä löytyy monet jäljet tervahauoista jokka pykäthiin pötäjitten juuripilkheistä ja poltethiin ko tuotethiin tervaa. Tämä oli yksi niistä tavoista joila mettää piethiin ko haluthiin saaha isot tienastit. Mettä oli tärkeä kans sillon ko hankithiin rakenusmateriaalia, ja monet laivat oon saanheet alun tältä alalta. Alalta löytyy usheita sahapruukia, ja Naavuononperän saha oli käytössä kiini 1990-luvun saakka. Naavuononperän maisemansuojelualala ei triivata mettää tääpänä, mutta suojelumääräykset antavat luvan siihen vissilä rajatuila aloila.
Poro oli tärkeä resursi kans ennen, ja sitä jahathiin. Alalta oon löyetty jälkiä jahtipiilopaikoista (cillá). Aikaa myöten porot kesytethiin, ja poronhoito oonki tääpänä iso ja tärkeä elinkeino koko Naavuonossa. Alala oon kolme paliskuntaa joihin Naavuononperän suojelu vaikuttaa suorhaan.