Poronhoito

Poronhoitoa harjotethaan aktiivisesti sekä Naavuononperässä ja Navetanvuomassa. Poro tarvittee rauhaa ja hyviä laitumia ette sillä olis hyvä olla. Oon tärkeää, ette kulkijat oon tästä tietosia ja ottavat tämän huomihoon ko liikkuvat poron laiunaloila. Eriliikasen tärkeää oon se, ette poroja ei häiritä vasomisaikana.

Naavuonon maisemansuojeluala koskee osia kolmesta paliskunnasta: Ábboraššaa, Spalcaa ja pientä ossaa Ordan paliskuntaa. Navetanvuoman maisemansuojeluala koskee Fávrrosordaa ja pientä ossaa Ábboraššan paliskuntaa.

Noin 420 henkeä oon myötä porohoiossa näissä neljässä distriktissä (henget paliskunnissa) jokka oon jajettu 59 paliskuntajoukkhoon (vastaava toimintayksyys). Heilä oon yhtheensä 21 400 poroa (lopulinen tila 2019/2020). Norjassa paliskuntajoukoitten määrä oon 535 ja niissä oon myötä 3329 henkeä.
Poro oon ollu aina tärkeä resursi tämän alan ihmisille. Se tuli monet maholisuuet jahata ja pyytäät poroja sen jälkhiin ko porotokat alethiin jutamhaan nykysen Suomen havumettistä Jäämeren rannikolle. Naavuonosta löytyy paljon jälkiä jahtirustingista, ampumapiiloista ja saaliskuopista. Met emmä tiiä sitä kunka kauvon pyytäminen ja jahti oli tärkeää, mutta met tiiämä sen ette porotokat lopulta kesytethiin ja ihmiset alethiin kulkeat tokkitten pörässä ko net juethiin.

Poronhoito oon elävä ja nykyaikanen elämänkeino. Suojelualoila oon usheissa paikoissa näkyvissä suurempia tai pienempiä jälkiä nykyaikasesta poronhoiosta. Maastoajoneuvoitten jäljet, sulkuaiat, aitarustingit ja paimentuvat oon esimerkkiä tämmösistä rustingista.

Naavuononperän suojeluala koskee kolmea paliskuntaa.

Tokat tulevat talvilaitumelta kevhäälä, aprilli-/maikuussa. Vasomisalat oon net alat jossa vaatimet oon vasomisen aikana ja sen jälkhiin. Ábboraššan paliskunnan vasomisala oon Nábárin vaaroitten pohjaspuolela ja Naavuononjoven/Badajohkan länsipuolela, ja paliskunta pittää vestapuolen suojelualoja kevhäälä. Spalcan paliskunnan vasomisala oon Naavuononjoven öystäpohjasen puolela.

Kesäkuun puolivälistä saakka porotokka juttaa laitumitten pörässä, ushein korkeammile aloile jossa oon vähemän hyöntheisiä. Tämmösiä aloja oon tyhä vähän Naavuononperän suojelualala. Tokat oon siksi kans alempanna olevilla aloila, ja suojelualhaan kuuluvia aloja piethään laituminna. Sää, temperatuuri, laiuntamisen olot ja monet muut luonoliset olosuhtheet määräävät kunka porotokka käyttää allaa, ja se vaihettellee vuoesta vuotheen.

Aukustikuusta saakka alkavat tokat hithaasti mutta varmasti jutamhaan sisämaata kohti. Joskus porot juethaan alas alangole syömhään sieniä, ja Naavuononperässä oon ylheensä poroja sykshyyn asti. Ko rykimäaika alkaa oktooperikuussa, tokat oon ylheensä lähtenheet alalta. Mutta se ei jällää joka vuotta.

Navetanvuomassa laiuntamista ja toimintaa oon pääasiassa Fávrrosordan paliskunnassa, mutta kans osa Ábboraššan paliskunnasta kuuluu Navetanvuoman maisemansuojelualhaan.

Porot tulevat Navetanvuoman eteläosan vasomisalale aprilli-/maikuussa. Tämä ala oon Sáivan sulkuaian tykönä. Vaaintokat oon täälä siihen asti ette vasoista oon tullu jo melko isoja, ylheensä kesäkuun puolivälhiin saakka.

Tämän jälkhiin porot oon kesälaitumilla pienemissä tokissa. Kesälaitumet oon siinä osassa Navetanvuomaa joka oon sulkuaian pohjaspuolela. Loppukesästä tokat alkavat taas jutamhaan kohti etelää. Porot kovothaan sulkuaian tykö ja vasat merkithään ennen ko tokan taas päästethään aian eteläpuolele. Tämä tapattuu syyskuussa. Sillon oon Navetanvuomassa paljon toimintaa.

Osa Fávrrosordan tokasta oleskellee Navetanvuoman eteläosan ja Beahcegelháldin vaaran välisellä alala. Tämä oon osa rykimäallaa, jossa härkäporot kokoavat porovaaintokan ette paritella rykimäaikana.

Ota porot huomihoon. Muista ette porot oon kevhäälä vasomisaikana (mai-/kesäkuu) erittäin herkkiä häiriöile.

Poronhoito

Kuva: © Petr Pavlíček – Visit Lyngenfjord

Kjørespor

Kuva: © Petr Pavlíček – Visit Lyngenfjord

Poronhoito

Kuva: © Petr Pavlíček – Visit Lyngenfjord

Jahti, pyytö ja kalanpyytö

Jahti ja pyytäminen oon toennäkösimmin meän vanhiin luononkäytön perinet. Tällä alala toi hylkheitten jahti ihmisille ruokaa ja nahkaa. Rannikolta löytyy paikkoja joissa oon muun myötä asumasijoja ja keittokuoppia jokka muistelevat tuhansitten vuositten histooriasta. Kalanpyytö ja fisku oon luultavasti ollu tärkein elämänkeino tämän alan ihmisille, kiini nykyaikhaan asti.

Met saatama arvela ette kans poro oon ollu tärkeä resursi. Porot oon jutanheet kautta ajoitten isoissa tokissa talvilaitumilta nykypäivän Suomen/Ruottin havumettistä rannikolle. Alala oon usheita jahtirustinkia jokka kertovat tästä. Jääkärit kätkethiin ittensä kiviaithoin, pyytämiskuopphiin ja jahtipiilhoin (cillá saameksi). Niissä het ootethiin sivvu kulkevia poroja.

Marjoitten ja muitten kasvitten kokoaminen oon kans tuonu lisiä ravinthoon ja vaatetuksheen. Tästä esimerkkinä oon kenkäheinät joita vielä tääpänäki piethään kengissä lämmityksenä.

Nykyaikana oon jahti, pyytäminen ja kalanpyytö tärkeitä aktiviteettia, mutta enimäksheen tyhä virkistyksenä. Alala oon usheita hirvijahtialoja, sekä yksityiselä maala ja valtion maala.

Cila Naavuonossa

Kuva: © Petr Pavlíček – Visit Lyngenfjord

Skogbruket i Kvænangsbotn

Mettä oon aina ollu tärkeä resursi alan väjele. Täältä löytyy muun myötä jälkiä parkin ottamisesta, ja puu oon aina ollu välttämätön lämmityksessä. Met emmä tiiä koska mettän resursia alethiin pitämhään intensiivisemmin, mutta ko enemän ihmisiä asettui asumhaan alale, niin kans materiaalitten tarvet kasus – puuta tarvithiin esimerkiksi laivhoin, huonheissiin ja tervanpoltthoon. Naavuononperässä oli sahapruuki kiini 1990-luvule saakka, mutta mettitten suuruusaika tärkeänä ja isona elämänkeinona oli luultavasti kauvon aikkaa sitte.

Tervanpolton histooria oon hyvin dokumenteerattu. Naavuononperässä oon monet tervahauat. Tääpänä net näkyvät maastossa ymmyräisinä kuoppina, ja niitten ympärillä oon ushein maankumpu. Tämmösen tervahauan pykkäämisessä oli paljon hommaa. Ensiksi piti kaataa pötäjiä. Monta vuotta tämän jälkhiin nostethiin pötäjän juuret ylös, ja net hakathiin pikku pilkheeksi. Ko se oli tullu nokko pilkheitä yhtheen tervahauthaan, pinothiin pilkheet pyöreäksi kasaksi. Tämän kasan peitethiin turpheela ja sannala ennen ko sen sytytethiin. Meininkinnä oli saaha nokko lämpöä niin ette terva alkais huilaamhaan pois juurista. Jos kasa olis syttyny tulheen, niin kaikki olis tyhä palanu alas. Valmhiin tervan panthiin tynnyrhiin ja myythiin. Se oli hirmusen tärkeä resursi ja toi paljon tienastia. Yksi suurimista hauoista jonka tunnema, oon Stormila (Isohauta) Naavuononperässä.

Naavuonon mettissä kaajethaan tääpänä vähän puita. Mettää harvenethaan ja sieltä nouethaan polttopuita. Mettä kasuaa vuoesta vuotheen, ja alala oon arvokhaita mettäresursia. Se ette hakathaanko mettää, riippuu sekä hinnasta ja puun markkinoista. Rajathuun mettän kaatamisheen oon annettu maholisuus niilä aloila jokka kuuluvat Naavuononperän maisemansuojelualhaan. Näihin mettän kaatamishiin liittyy kuiten ankarat vaatimukset sekä määrästä, aloista ja metoodista.

Tääpänä Naavuononperän mettän omistaa Statskog, ja se päättää kans alotethaanko hakkaaminen niilä aloila joissa se oon luvalista.

Maanpruuki ja heinäniityt

Naavuononperässä oon joitaki käytössä olevia maanpruukia. Tällä hetkelä ei ole yksikhään joka kokoaa satoa eli laiuntaa karjaa suojelualoitten rajoitten sisäpuolela.

Osala alasta tehthiin varhemin luultavasti heinähommia, eriliikasesti Naavuononperässä. Joven varrela oon meilä esimerkiksi Storslåtta, Mellomslåtta ja Kollerslåtta. Tääpänä nämät alat oon mettän peitossa, mutta se oon maholista nähä ette alala oon aijemin niitetty heinää.

Tervanpolton histooria oon hyvin dokumenteerattu. Naavuononperässä oon monet tervahauat. Tääpänä net näkyvät maastossa ymmyräisinä kuoppina, ja niitten ympärillä oon ushein maankumpu. Tämmösen tervahauan pykkäämisessä oli paljon hommaa. Ensiksi piti kaataa pötäjiä. Monta vuotta tämän jälkhiin nostethiin pötäjän juuret ylös, ja net hakathiin pikku pilkheeksi. Ko se oli tullu nokko pilkheitä yhtheen tervahauthaan, pinothiin pilkheet pyöreäksi kasaksi. Tämän kasan peitethiin turpheela ja sannala ennen ko sen sytytethiin. Meininkinnä oli saaha nokko lämpöä niin ette terva alkais huilaamhaan pois juurista. Jos kasa olis syttyny tulheen, niin kaikki olis tyhä palanu alas. Valmhiin tervan panthiin tynnyrhiin ja myythiin. Se oli hirmusen tärkeä resursi ja toi paljon tienastia. Yksi suurimista hauoista jonka tunnema, oon Stormila (Isohauta) Naavuononperässä.

Naavuonon mettissä kaajethaan tääpänä vähän puita. Mettää harvenethaan ja sieltä nouethaan polttopuita. Mettä kasuaa vuoesta vuotheen, ja alala oon arvokhaita mettäresursia. Se ette hakathaanko mettää, riippuu sekä hinnasta ja puun markkinoista. Rajathuun mettän kaatamisheen oon annettu maholisuus niilä aloila jokka kuuluvat Naavuononperän maisemansuojelualhaan. Näihin mettän kaatamishiin liittyy kuiten ankarat vaatimukset sekä määrästä, aloista ja metoodista.

Tääpänä Naavuononperän mettän omistaa Statskog, ja se päättää kans alotethaanko hakkaaminen niilä aloila joissa se oon luvalista.

Maanpruuki ja heinäniityt

Kuva: © Petr Pavlíček – Visit Lyngenfjord